Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Helluntai 4.6.2017 lähtösaarna
Apt. 2:1-13
USKON LIEKKI
Hyvät ystävät. Perjantaina saateltiin eräs kiuruvetinen viimeiselle matkalle. Keskusteluissa tuli esille, että hän oli lähtöisin Lieksasta Vuonislahdesta. Taiteilija Eeva Ryynänen teki taiteilijan työnsä Vuonislahdessa. Hän veisti esiin kuvia, jotka olivat jo puun sisällä, kun vain joku kaivaa ne esiin. Puun oksa saattoi olla ihmisen silmä. Puusta saattoi myös löytyä joutsenen kaula tai muuta kaunista. Jossakin vaiheessa taiteilija kokosi kaikki voimansa tehdäkseen Paateriin kirkon. Kaikki yksityiskohdat tuossa kirkossa oli veistetty puusta. Ovet oli tehty Kanadan männystä, yhdestä puusta. Jokainen yksityiskohta oli mietitty tarkasti. Ja oikeastaan siinä tehdessä luotiin koko ajan uutta. Kirkko oli vielä rakenteilla, kun Eevan vanha koulutoveri Vieremältä pistäytyi kylään. Hän oli sanonut: ”Mitäs sinä vanha akka vielä väsytät täällä itseäsi? Lopeta jo.” Tästä Ryynänen oli syvästi loukkaantunut. Me tiedämme, miksi Eeva Ryynänen ei voinut lopettaa kesken. Taiteilijan sisäinen palo pani hänet jatkamaan, kunnes kaikki tulisi valmiiksi.
Hyvät ystävät. Tänään on helluntai, Pyhän Hengen vuodattamisen juhla. Mutta mikä se on se Pyhä Henki? Voisiko se olla Jumalan meihin asettama sisäinen palo meissä, joka ei anna rauhaa, ennen kuin kaikki tulee tehdyksi. Viimeisillä voimillaan Eeva Ryynänen tahtoi rakentaa kirkon. Näin hän tahtoi rakentaa kristillistä kirkkoa. Muutenkin, kaikessa tuotannossaan hän tahtoi tuoda esille Jumalan luomistyön ihanuuden. Ja siinä tehdessään hän nautti kaikesta tästä.
Etsimättä tulee mieleen myös Kiuruveden kirkon rakentajat. Ensin lähdettiin Skuoritsaan, Inkerin maalle kirkkoa rakentamaan lapinlahtelaisten kutsusta. Sitten huomattiin omankin kirkon tarvitsevan kohentamista. Voitaisko me tehdä se? Varmasti matkan varrella on riittänyt sanojia: ”Mitäs te vanhat ukot, putoatte vielä tellingiltä. Sisäinen palo on kuitenkin ajanut liikkeelle. Nyt sanalla ”meidän kirkkomme ja meidän seurakuntamme” on aivan uusi sisältö. Se panee myös kantamaan vastuuta luottamustehtävissä niistä ratkaisuista, jotka seurakunnassa ovat käsillä. Sama Hengen palo on myös niillä, jotka kokoontuvat kerta toisensa jälkeen lähetyksen, diakonian ja nuorisotyön talkoisiin tai laulavat kuorossa. Oletteko tulleet ajatelleeksi, että tämä sisäinen palo meissä on Pyhän Hengen työtä meissä? Liekit musikaalissa ovat sanat:
” Jos nyt Jeesus uskonliekin sytyttänyt sinuun on,
Häntä seuraa, tie minne viekin. Et ole yksin, et turvaton.
Herran liekin anna palaa! Anna kasvaa rakkauden,
kunnes tuli valtaa alaa ja valo saapuu, luo jokaisen.”
Helluntainepistola kertoo Pyhän Hengen vuodattamisesta seurakunnan osaksi. Kuvaus on hyvin ekstaattinen, hurmoksellinen: 1 [[i]] Kun sitten koitti helluntaipäivä*, he olivat kaikki yhdessä koolla. 2 Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. 3 He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. 4 He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.
Sen mukaan Pyhän Hengen vuodattamista ei voinut olla huomaamatta. Se täytti koko olemisen. Pyhä Henki vuodatettiin koko seurakunnan osaksi ja kaikki puhuivat kielillä. Tämä kohta käsitellään yleensä aina, kun rippikoulussa puhutaan Pyhästä Hengestä.
Kiusalliseksi tämän kuvauksen tekee tätä seuraava melkein loputtomalta tuntuva paikkaseutujen luettelo. Rippikoululaiselle nimet ovat outoja ja opettajallekin. Meitä on täällä partilaisia, meedialaisia ja elamilaisia, meitä on Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kappadokiasta, Pontoksesta ja Aasian maakunnasta, 10 Frygiasta, Pamfyliasta, Egyptistä ja Libyasta Kyrenen seudulta, meitä on tullut Roomasta, 11 toiset meistä ovat syntyperäisiä juutalaisia, toiset uskoomme kääntyneitä, meitä on kreetalaisia ja arabialaisia -- ja me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja."
Vuosia sitten sain Pipliaseuran julkaiseman Raamatun kartaston, josta tuli tähänkin asiaan selvyyttä. Siellä on sivulla 24 kartta juutalaisten hajaannuksesta eli diasporasta. Siinä kerrotaan kuinka diaspora alkoi pakkosiirtolaisuudesta. Mutta se jatui myöhemmin muuttoliikkeen seurauksena niin, että Jeesuksen aikana diasporassa eli 4-5 miljoonaa juutalaista ja Palestiinassa oli asui vain puoli miljoonaa juutalaista. Kartassa näkyy paikkakunnat, jossa on juutalaisasutusta alleviivattuna ovat ne paikkakunnat, jotka on mainittu Apostolien tekojen 2. luvussa. Juutalaisasutus on levinnyt Intian ja Rooman väliselle alueelle. Partia, Meedia ja Elam ovat Kaksoisvirtojen maasta itään nykyisen Iranin alueella. Mesopotamia on juuri sitä Kaksoisvirtojen maata. Juudean jälkeen katse suunnataan Vähän Aasian maakuntiin. Niitä ovat Kappadokia, Pontos, Aasian maakunta, Fryykia ja Pamfylia. Sitten katse suunnataan Pohjois-Afrikkaan Egyptiin ja Libyaan, siellä Kyrenen seuduille. Lopuksi vielä mainitaan Välimeren suurin saari, Kreeta ja Arabia. Juutalaisia näytti siis tulleen kaikkialta maailmasta.
Kartastossa on sivulla 50 kartta kristinuskon levinneisyydestä vuoden 100 jkr.tienoilla. Siellä esille nousevat monet samat paikkakunnat, jotka mainitaan Apostolien tekojen kuvauksessa. Pyhä Henki siis herätti uskon Jeesukseen Kristukseen ja uudet kristityt lähtivät viemään ilosanomaa omille paikkakunnilleen. Siellä vanhat luut heräsivät taas eloon ja usko isien Jumalaan tuli taas eläväksi.
Meille usko Pyhään Henkeen on usein niin kuin ”ohutta yläpilveä” . Se on siellä jossakin, mutta se ei vaikuta meidän elämäämme. Apostolien kuvauksen mukaan Jumala tulee Pyhän Henkensä kautta meidän keskellemme ja vaikuttaa meissä. Olen viettänyt muutaman hartaan hetken näiden karttojen äärellä.
Aloitin pappina helluntaina 1980. Pappisvihkimys oli Kuopion tuomiokirkossa. Piispa Paavo Kortekangas vihki silloin meitä kuusi papin virkaan. Seuraavana aamuna alkoi rippikoulu Rautavaaralla. Tämä on ollut hyvää aikaa. Koko työuransa on saanut olla elämän peruskysymysten äärellä. Viimeinen saarna työssä on nyt helluntaina. Se muistuttaa meitä siitä, että ilman Pyhää Henkeä ihminen ei voi uskoa Jeesukseen Kristukseen, meidän Herraamme. Siksi on syytä lopettaa helluntain rukoukseen.
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä