Hautajaiset

Läheisen ja rakkaan ihmisen poismeno koskettaa syvälle, tuo kaipauksen ja ikävän.

Hautaamiseen liittyvien asioiden valmistelu aloitetaan kirkkoherranvirastosta. Siellä sovitaan siunauksen ajasta, muistotilaisuudesta ja hautapaikasta. Sanomakellojen soitosta ja sen ajankohdasta sovitaan kirkkoherranviraston tai kiinteistö- ja hautauspalvelun kanssa.

Kiuruveden seurakunnassa varsinaisia hautauspäiviä ovat perjantai ja lauantai. Hautausajat ovat 9.30 ja 13.30, muista ajoista sovitaan erikseen. Sunnuntaisin ja juhlapyhinä ei ole hautauksia. Pappien hautajaisvuorot on ennakkoon sovittuja ja viraston tiedossa.

Ennen hautauspäivää pappi käy siunauskeskustelun omaisten kanssa. Siinä on mahdollisuus käydä läpi surevien tuntoja ja vainajan elämänvaiheita. Yhdessä valitaan myös virret ja sovitaan siunaustilaisuuden kulusta. Muut musiikkitoivomukset, kuten alku- ja loppusoitot tai yksinlaulut voidaan esittää myös suoraan kanttorille.

Siunaaminen voidaan toimittaa myös haudalla.
Pappi on mukana myös muistotilaisuudessa, ellei omaiset toisin päätä. Muistotilaisuus on mahdollista järjestää seurakuntatalolla, jolloin seurakunnan pitopalvelu hoitaa tarjoilun.

Kirkkoherranvirasto ylläpitää hautapaikkakortistoa ja vastaa haudanhoitosopimuksista. Siunauspäivää seuraavana sunnuntaina edesmenneen läheisen muistoa kunnioitetaan jumalanpalveluksen yhteydessä. Pyhäinpäivänä sytytämme kynttilän jokaiselle seurakuntamme jäsenelle, joka on kuluneen vuoden aikana kutsuttu pois tästä ajasta.

Sinulle surussasi

Rakkaan ihmisen kuolinhetki tulee usein yllättäen. Ihmisinä elämme suruamme henkilökohtaisella tavalla mutta meitä auttaa jaksamaan, jos saamme jakaa tunteitamme ja kysymyksiämme toisen ihmisen kanssa. Surun aikana voit ottaa yhteyttä seurakuntasi pappiin.

Kiuruveden seurakunnassa järjestetään sururyhmä kerran vuodessa läheisensä menettäneille. Tietoa näistä ryhmistä saa verkkosivuiltamme tai diakoneilta.

Suru voi näkyä ihmisessä eri tavoin: kaipauksena, avuttomuutena, masennuksena, pettymyksen ja syyllisyyden tunteina, jopa vihanakin. Ajan myötä suru voi muuttua sisäiseksi rauhaksi ja kiitollisuudeksi.

Surun tuntemuksia tai ilmenemismuotoja ei tarvitse vältellä tai kätkeä. Surutyössä käydään läpi mennyttä yhteistä elämää, sen iloja ja murheita. Usein suru seestyy kuoleman hyväksymiseen. Jäljelle jäävät monet muistot ja yhteiset kokemukset.

Kristillisen uskomme mukaan sekä elämämme että kuolemamme ovat Jumalan kädessä. Jokainen meistä kokee elämän rajan läheisyyden henkilökohtaisella tavalla. Siksi jokainen lähtö tästä ajasta on ainutkertainen.

Kristillinen toivo merkitsee, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Vapahtajamme Jeesus Kristus sanoo: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole" (Joh 11). Tämän lupauksen mukaan jokaiselle meistä on valmistettu sija taivaassa.

Meillä on lupa vajavaisina ihmisinä olla yhteydessä Jumalaan ja luottaa siihen, että Hän rakastaa meitä. Särkyvän elämän keskellä armo kantaa meitä syvemmältä kuin ehkä osaamme aavistaakaan.

Lähelle tullut kuolema tuo eteen käytännön järjestelyjä, joiden hoitamiseksi pyydetään ottamaan yhteys seurakunnan kirkkoherranvirastoon.

Sanomakellot ja kuolemasta ilmoittaminen

Vainajan muistoksi soitetaan sanomakelloja. Poismenosta kertoo myös nimi jumalanpalveluksen ja lehden ilmoituksissa.

Sanomakelloja soitetaan erikseen sovittuna aikana. Aika sovitaan kirkkoherranviraston tai suoraan kiinteistö- ja hautauspalvelun kanssa. Sanomakellojen soitto on ilmoitus seurakunnan jäsenen maallisen matkan päättymisestä. Kiuruveden seurakunnassa sanomakellot viestivät myös vainajan iän sekä sukupuolen. Naiselle soitto alkaa kolmella pienen kellon lyönnillä ja miehelle kolmella ison kellon lyönnillä. Tämän jälkeen ilmoitetaan ikä. Isolla kellolla täydet kymmenet vuodet ja pienellä kellolla ykkösvuodet. Ikämääritystä seuraa varsinaiset sanomakellot (sielunkellot), joka päättyy sukupuolimääritykseen.
Kellojen soitannan pituus on n. 20 min.
Lapselle on omat sanomakellot ilman erillisiä viestejä.
Omaiset voivat kokoontua kirkkoon tai kirkkopihaan kuuntelemaan kelloja.