kiirastorstai 13.4.2017

Joh 13:1-15

 

 

JEESUS PESEE OPETUSLASTEN JALAT

 

 

Siitä on jo vuosia, kun Kuopion ortodoksisesta kirkosta televisioitiin kiirastorstain liturgia. Palveluksen toimitti piispa Leo Kuopion papiston avustamana. Liturgiassa tultiin kohtaan, jossa piispa pesee papiston jalat. Kuva oli zoomattu niin, että papeista näkyi vain jalat ja piispa pesemässä niitä. Yhtäkkiä huomasin, siinähän ovat myös maisteri Kuusisen laihat jalat! Kuvakulma muuttui. Kohta näimme koko papiston. Ja tosiaankin pappien joukossa oli myös opiskelutoverini Jari Kuusinen. Hänestä tuli ortodoksi. Hänestä ei koskaan tullut ortodoksista pappia. Mutta hänet oli kutsuttu bonomariksi eli lukijaksi. Tässä ominaisuudessa hänet luettiin papistoon kuuluvaksi ja kutsuttiin mukaan.

Ortodoksisessa kirkossa piispan suorittama papiston jalkojen peseminen kuuluu kiirastorstain ohjelmaan samoin katolisessa kirkossa. Nykyinen paavi Fransiskus herätti huomiota pesemällä joidenkin Rooman kaduilta kutsumiensa kadun miesten jalat. Näin eri kirkkokunnissa on tahdottu noudattaa Jeesuksen esimerkkiä.

Evankeliumissa kerrotaan: ”Jeesus tiesi hetkensä tulleen, jolloin hänen oli määrä siirtyä tästä maailmasta Isän luo. Hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat tässä maailmassa, ja hän osoitti heille täydellistä rakkautta loppuun asti.” Jeesus tiesi hetkensä olevan lähellä, mutta opetuslapset eivät tienneet. Hän tiesi palattavansa Isän luo, mistä hän oli tullutkin. Johannekselle Jeesus on taivaallinen ilmoittaja, joka on ollut Isän luona ennen aikojen alkua. Hän on tullut maailmaan ilmoittamaan maailmalle Isän tahdon. Ja nyt hän on palaava Isän luo. Opetuslapset jäävät maailmaan todistamaan Jeesuksesta ja elämään sen rakkauden varassa, jota Jeesus on heille osoittanut. Tätä rakkautta hän tahtoo osoittaa omillensa loppuun asti.

Mitä hän voisi tehdä osoittaakseen rakkautta viimeiseen asti? Hän asettuu halvimman orjan osaan, osaan, johon kukaan juutalainen ei halunnut. Siihen määrättiin tavallisesti vieraasta kansasta ryöstetty orja. Jeesus nousee pöydästä, riisuu viittansa ja vyöttää vyötäisilleen liinavaatteen, kaataa pesuastiaan vettä ja alkaa pestä opetuslasten jalkoja. Sitten hän kuivaa ne vyötäisillään olevaan pyyhkeeseen. Kukaan orja ei tee tätä vapaehtoisesti. Mutta Jeesukselle tämä on rakkauden teko. Hän haluaa olla vielä niin lähellä omiaan kuin mahdollista. Siinä pestessään opetuslastensa jalkoja hän suree luopumista läheisistään. Siinä hän näkee hiertymät varpaissa ja kovettumat kantapäissä. Nämä jalat lähtevät kohta viemään evankeliumia maailmalle, siunatut jalat!

Samalla kun Jeesuksen ja opetuslasten kesken on meneillään pyhä hetki, myös Jumalan vastustaja on liikkeellä. Hän heittää ajatuksen Juudas Iskariotin pojan sydämeen.  Hän siis heittää ajatuksen. Hän ei millään tavalla ota vastuuta ajatuksesta, ei teosta ja sen seurauksista. Hän vain heittää ajatuksen. Ottakoon sen kuka tahtoo. Ja niin Juudaksen mielessä alkaa kyteä ajatus Jeesuksen ilmiantamisesta, kavaltamisesta.

Pyhä hetki, jäähyväisten hetki jatkuu. Tullaan Pietarin kohdalle. Pietari alkaa vastustella Jeesusta: ”Sinäkö pesisit minun jalat, ei ikinä!” Me pidämme Pietarin käyttäytymistä tässä tilanteessa sopimattomana. Mutta eikö paremminkin Pietari ole ainoa, joka ymmärtää tilanteen nurinkurisuuden. Jeesus, jonka jalkojen juureen opetuslapset ja me heidän mukanaan olemme tulleet kuullaksemme Elämän Sanoja, riisuukin vaippansa, ottaa pyyhkeen vyötäisilleen ja alkaa pestä meidän jalkojamme. Hän joka on meidän Herramme ja opettajamme, ottaa halvimman orjan osan.

”Jeesus sanoo Pietarille: ”Ellen minä pese sinun jalkojasi, ei sinulla ole osuutta minun luonani.” Pietari oivaltaa, mistä on kysymys ja innostuu: ”Älä pese pelkästään jalkoja vaan pese myös kädet ja pää.” Jeesus rauhoittelee: ”Joka on kylpenyt, hänelle riittää jalkojen peseminen.”

Kiuruveden herättäjäjuhlien teemana kesällä 2010 oli ”Valaise varjot tiemme”. Esitteen tekijä oli zoomannut näkökulman kulkijan jalkoihin. Juuri näistä jaloista on kysymys. Jeesus tahtoo pestä meidän jalkamme ja osoittaa meille rakkautta viimeiseen asti. Sitten hän lähettää liikkeelle niin, Että muistaisimme hänen rakkautensa ja eläisimme siitä valossa ja varjossa.

Johanneksen evankeliumin kirjoittaja kirjoittaa näistä tapahtumista kauan Jeesuksen ristin kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Epäilemättä hänellä on mielessä kristillinen kaste ja kuinka siinä pestään ihmisestä pois synnit Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Ilman osallisuutta Kristuksen kärsimykseen, kuolemaan ja ylösnousemukseen ei voi päästä Jumalan valtakuntaan.

Opetuslapset olivat puhtaat, koska Jeesus oli pessyt heidän jalkansa. Eivät kuitenkaan kaikki olleet puhtaita, sillä Juudas oli kohta kavaltava Jeesuksen. Usko Jeesukseen liittää meidät Kristukseen. Me pääsemme osalliseksi hänen rakkaudestaan. Uskosta luopuminen erottaa meidät hänestä. Me jäämme oman onnemme varaan tekemään epätoivoisia tekoja.

Hyvät ystävät. Me emme ole kuitenkaan niitä, jotka kadotukseen joutuvat, sillä Kristus on meidät pessyt pyhällä kalliilla verellään. Tästä me olemme päässeet osalliseksi kasteessa. Tämän armon osallisuuteen me saamme käydä, kun meitä kutsutaan Herran Pyhälle Ehtoolliselle.

Risto Pentikäinen