5. paastonajan sunnuntai 2.4.2017

Luuk 13:31-35

PROFEETTA SURMATAAN JERUSALEMISSA

Tänään on 5. paastonajan sunnuntai, kärsimyksen sunnuntai. Tämän päivän evankeliumin äärellä nousee monia kysymyksiä. Ensinnäkin, missä mielessä fariseukset tulivat varoittamaan Jeesusta: ”Lähde pois täältä, Herodes aikoo tappaa sinut.” Tulivatko he ystävällisessä mielessä varoittamaan uhkaavasta vaarasta. Vai tulivatko he Herodeksen sanansaattajina saadakseen tämän ihmisten rauhaa häiritsevän saarnaajan pois Herodeksen hallintoalueelta? Yleensä me olemme tottuneet ajattelemaan fariseukset yhtenä Jeesuksen vastustajaryhmänä. Olemme laskeneet heidät samaan joukkoon ylipappien kirjanoppineiden ja maan johtomiesten kanssa. Siinä tapauksessa he olisivat voineet olla Herodeksen kätyreitä ja hänen asiallaan. Tosiasiassa Jeesuksen ja fariseusten välit ovat olleet ehkä paremmat kuin mitä me olemme tottuneet ajattelemaan, kerrotaanhan evankeliumissa heti seuraavaksi Jeesuksen vierailusta erään fariseusten johtomiehen kodissa sapattiaterialla. Tällaiselle juhla-aterialle ei yleensä vihamiehiä kutsuttu.

Herää myös kysymys, missä fariseukset varoittivat Jeesusta? Minä olen pitänyt itsestään selvänä, että fariseukset varoittivat Jeesusta Herodes Suuresta, joka hallitsi Jerusalemissa. Silloin fariseukset olisivat varoittaneet Jeesusta menemästä Jerusalemiin, sillä siellä voi käydä huonosti. Herodes suuri hallitsi Jeesuksen syntymän aikoihin Jerusalemissa. Herodeksen kuoltua maa jaettiin hallintoalueisiin Herodeksen poikien kesken. Tässä on kysymys Herodes Antipasta, joka hallitsi Galileassa ja Pereassa siis Gennesaretin järven pohjoisosassa. Sieltä kyllä kävelee kolmessa päivässä Jerusalemiin, mutta parantamistoiminta jää vähemmälle. Tähän asti olin luullut, että Jeesuksen voi-huudot Jerusalemille tapahtuivat Jerusalemin lähikylissä, sillä siellähän kysymys Jerusalemista nousee ajankohtaiseksi.

Jeesus on hyvin kutsumustietoinen. Hän vastaa varoittajille: ”Menkää ja sanokaa sille ketulle: ”Tänään ja huomenna minä ajan ihmisistä pahoja henkiä ja parannan sairaita ja kolmantena päivänä saan työni päätökseen.” Mutta tänään ja huomenna ja seuraavanakin päivänä minun on jatkettava kulkuani – eihän ole mahdollista, että profeetta surmataan muualla kuin Jerusalemissa.”  Herodes Antipas on kuin kettu. Se hiiviskelee ja väijyy saalista. Se saattaa välillä tekeytyä kuolleeksi. Se voittaa saaliinsa oveluudella. Tässä on Juudan Leijona, joka myös on ovela, mutta se voittaa vastutajansa nopeudella ja voimalla!

Eräs kiuruvetinen puhui äitinsä hautajaisissa äidin elämän valmiiksi tulemisesta. Tässä on kysymys juuri siitä. Kun Jeesus saa parantamistehtävänsä valmiiksi, jumalallinen välttämättömyys toteutuu, hänen elämänsä saa täyttymyksensä. Jeesuksen on riennettävä kohti Jerusalemia sillä eihän ole sopivaa, että profeetta surmataan muualla kuin Jerusalemissa. Siinäkin toteutuu jumalallinen välttämättömyys. Tässä on vahvaa kritiikkiä Jerusalemin valtaapitäviä kohtaan. He ovat puhuneet Jerusalemin pyhyydestä ja vaalineet sitä. Nyt juuri he tulevat surmaamaan profeetan pyhässä kaupungissa ja näin itse häpäisevät sen!

Kun tutkitaan kirjoituksia, sieltä ei löydy monta esimerkkiä profeetan surmaamisesta Jerusalemissa. Mutta ne esimerkit, mitä siellä on, ovat tehneet niin syvän haavan kansan oikeudentuntoon, että siitä puhutaan juutalaisten synnintunnustuksessa: ”Jerusalem, Jerusalem! Sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikasensa siipiensä suojaan! Mutta te ette ole tahtoneet tulla.” Jerusalem, jonka pitäisi olla jumalanpalveluksen ja Jumalan etsimisen paikka onkin muuttunut laittomuuden pesäpaikaksi. Se tappaa Jumalan sanansaattajat ja kivittää ne, jotka on sinun luokseen lähetetyt. Sana lähetetty on samaa juurta kuin sana apostoli ja viittaa tässä selvästi Jeesuksen lähettämiin apostoleihin. Vertaus kanaemosta viittaa psalmeihin ja kertoo vuosisataisesta kokemuksesta. Tämä on siis Jumalan kutsuvaa puhetta kaikille sukupolville.

Jeesus puhuu tässä profeetoista, jotka ovat saaneet kovaa kohtelua Jumalan kansalta. Jeesus on profeetoista viimeinen. Hän saa kannettavakseen koko kansan syntikuorman ja hänet surmataan Jerusalemissa. Näin hänestä tulee ensimmäinen ja tärkein Jumalan profeetta. Hänessä tulee ilmi Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan.

”Teidän talonne on jäävä autioksi ja minä sanon teille, että te ette minua näe ennen kuin sinä päivänä, jona sanotte: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!” Teidän talonne on jäävä autioksi. Tämä on tarkka käännös tästä kohdasta. Ja tosiaankin, sen jälkeen on eletty aikoja, jolloin koko Palestiina on ollut lähes asumaton. Tämä sana on siis toteutunut. 

Nykyinen Raamatun käännös kääntää: ”Teidän temppelinne on jäävä asujaa vaille.” Tämä on osuva käännös, sillä tärkein talo on tietenkin Herran temppeli, Jumalan asuinhuone. Sinne kaikkein pyhimpään sai vain ylipappi mennä kerran vuodessa. Muuten jumalanpalvelus tapahtui kaikkein pyhimmän edessä olevalla uhrialttarilla ja temppelin esipihoilla. Jos Herran Henki poistuu Herran temppelistä, silloin se jää asujaansa vaille ja menettää merkityksensä ja autioituu. Vanhassa Testamentissa taas puhutaan tulevasta onnen ajasta, jolloin kaikki kansat tulevat Jerusalemiin. ”Silloin sinun sydämesi avartuu.”

Tämä teksti vie meidät suoraan tämän päivän politiikkaan ja kunnallisvaaleihin. Minkä puolesta me äänestämme? Senkö puolesta, että ”Sinun talosi on jäävä autioksi” ja siitä aikanaan kattokin romahtaa? Vai äänestämmekö sen puolesta, että ”sinun sydämesi avartuu ja kaikki kansat tulevat  sinun luoksesi”.

Tämä teksti viiltää myös syvälle kristikunnan tämän päivän todellisuuteen. Me olemme rakentaneet kauniita kirkkoja joka puolelle. Mutta ovatko ne jäämässä asujaansa vaille, kun Herran Henki jättää ne?

Risto Pentikäinen