Kiuruveden seurakunnan urkuhistoriaa

Ajatus urkujen hankkimisesta Kiuruveden kirkkoon syntyi jo vuonna 1897 Kiuruveden nuorisoseuran piirissä, ja vuonna 1907 Lahden Urkutehdas toimitti seurakuntaan urkuehdotuksen. Seurakunta sai Lahden Urkutehtaan lisäksi luonnokset J.A. Zachariassenilta Uudestakaupungista sekä B.A. Thulélta.

Opettaja Tyyne Huttunen on kertonut mielenkiintoisen tapauksen ennen ensimmäisiä urkuja Kiuruveden kirkossa:

Kerron tapauksen siltä ajalta kun kirkossamme vielä ei ollut urkuja, miten

tirehtööri Sirén toi kotoaan Härkölänniemestä urkuharmoonin ja sen

säestyksellä esitettiin ensikertaa Hoosianna-hymni. Kirkkokansalla oli

sekava mieliala moista peliä kirkossa kuultuaan. Arvosteluja kuului

jälestäpäin puolesta ja vastaan. Joka tapauksessa, ei monta vuotta

kerrotusta tapahtumasta kulunut, kun kirkkoon saatiin ensimmäiset urut.

Vuonna 1912 seurakunnan urkutoimikunta päätyi tilaamaan soittimen Zachariassenilta Uudestakaupungista.

Kaksikymmenäänikertaiset pneumaattiset urut, jotka maksoivat seurakunnalle 12 800 markkaa, valmistuivat vuonna 1913.

Vuoden 1937 heinäkuussa sattui suuri tulipalo, jossa tuhoutui vuonna 1853 valmistunut kirkko. Tulipalossa tuhoutuivat myös kirkon Zachariassen-urut. Palon syttymissyy jäi tuntemattomaksi. Monia arvailuja esitettiin syttymissyyksi, muun muassa samana päivänä tehtyjä töitä kirkon kunnostamisessa sekä Ylä-Savossa riehunutta kovaa ukonilmaa.

Kolmas eli nykyinen kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1941. Kangasalan urkutehdas rakensi kirkkoon urut, joita ajan saatossa alettiin kutsua pula-ajan uruiksi. Nimitys johtui urkujen heikosta rakennusmateriaalista. Varsinkin pillien materiaalina jouduttiin sota-ajan vuoksi käyttämään, mitä oli saatavilla. Urut palvelivat tehtävässään aina 1970-luvun lopulle asti.