Työntekijöitä tehtäviin 1.11.2009

Lääninrovasti Jukka Koivusalo Vieremältä neuvotteli avustajien ja juhlaan valmistautuvien työntekijöiden kanssa sakastissa ennen messua.

Alba päällä ja iloisella mielellä - kanttori Susanna Oikari lähdössä tehtävään siunattavaksi.

Juhlakulkueessa tarvitaan ristinkantaja ja kappalaisen virkaanasettamisessa tarvitaan notaari. Siunattavien työtoverit valmiina tehtäviin.

Jumalanpalveluksen toimittajat tulevat virren aikana ristiä seuraten kirkkoon. "Oi Pyhä Henki, Herramme, elämän lähde, Luojamme, nyt täytä meidät armolla ja voimallasi vahvista." (Vk 110)

Alkuvirren loppua avustajatkin ehtivät jo paikalleen penkkiin veisaamaan.

Jukka Koivusalo muistutti, että kaikki seurakunnan virat ovat palveluvirkoja. Talouspäällikkö tuo seurakuntaan turvallisuutta, kun ulkonaiset asiat on hoidettu mahdollisimman hyvin. Kanttori saa taidoillaan toimia tulkkina uskon kielelle - ja ihmisenä olemiselle. Vakinainen pappi tuo aina tullessaan myös tarpeellista kypsyyttä ja kokemusta. Ja kaikki ovat evankeliumin asialla.

Kappalaisen virkaanasettamisessa luetaan aina tuomiokapitulin antama valtakirja tehtävän hoitamiseen. Notaarina toiminut Virpi Tikkanen valtakirjaa lukemassa.

Seurakunta kittosvirttä laulamassa. Mukana kotiväkeä, ystäviä, seurakuntalaisia... Mukavasti, milteipä kirkon täydeltä.

Työkavereita etuosassa kolehdinkantovuoroon lupautuneina.

Virkaansa siunattava talouspäällikkö Margit Bister oli jumalanpalveluksen tekstinlukijana. "Kaikilla on sama Herra, ja häneltä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat häntä avukseen." (Room.10:12)

Päivän tekstien välissä olevan psalmin lauloi tehtäväänsä siunattava kanttori Susanna Oikari.

Saarnavuoro oli kappalaiseksi asetettavalla Unto Niskasella. Saarnateksti puhui maan suolasta ja elämän valosta. Unto muistutti, että monet ajan arvot ovat arveluttavia - muotivillityksiä, joitten takaa löytyy monesti sokea kuuluisuuden kipeys. Sana panee ihmisen monesti ahtaalle, mutta kilvoittelu ja ristin alle suostuminenkin kuuluvat uskoon. Sanaa ei tule vesittää, vaan on pidettävä kiinni siitä sellaisena kuin se on ihmisille annettu.

Saarnan jälkeen siunattavat asettuivat alttarikaiteen eteen.

Ja virkaanasettaja avustajineen alttarille. Avustajina olivat Risto Pentikäinen, Suvi Iso-Herttua, Mirita Häyrynen ja Toivo Remes.

Pään päälle asettuvat kädet ovat kuin suoja. Sitä Jumalan siunauksen suojaavaa ja kantavaa voimaa jokainen elämässään ja työssään tarvitsee.

Tätäkin saimme veisata. Tästä samasta se pappi jo siellä alussa puhui - kaikki virat ovat palveluvirkoja!

"Tulkaa. Ottakaa vastaa Kristuksen ruumis. Tulkaa. Juokaa kuolemattomuuden lähteestä." Jokainen messu on juhla, myös "juhlamessu"!

Tässä uutta juhlaperinnettä seurakuntatalolla. Kahvinjuonti ja kakunsyönti eivät ole uutta. Uutta on se, että kahvipöytään kehotettiin menemään suoraan ja kättelemättä - sikaflunssan pelossa. Joku jo kahvijonossa sanoikin, että toivottavasti tämä kättelemättömyys muistetaan flunssan jälkeen taas lopettaa.

Kahvia sai juoda läheistensä seurassa.

Sukupolvet ovat koolla juhlassa.

Juhlan viettäjät tarjosivat kirkkokahvien jälkeen itsensä näköisen yhteisen hetken. Sitä voisi nimittää vaikka "toisenlaiseksi juhlaksi", he nimittäin halusivat käyttää sellaisia "salattuja" taitoja, jotka eivät aina omassa varsinaisessa työssä ole esillä.

Susanna Oikarin kakkossoitin on piano. Flyygelin sävelinä kuultiin Schumannin Romanssi . Säestettynä lauluna hän esitti paljon puhuvan Saviruukun.

Margit Bister on runojen harrastaja. Omat elämäntunnot purkautuvat usein runoiksi paperille. Tällä kertaa hän lausui toisten runoja. Kuulimme Anna-Maija Raittilan, Anja Porion, Anna-Mari Kaskisen ja Pia Perkiön runoja.

Myös Unto Niskanen tunnustautuu kynäillijäksi. Kirjoitettavana on runoja, tekstiä ja sävelmiä. Kitaralla säestäen Unto lauloi omat kappaleensa Joulun lahja ja Taivaallinen vapaus.

Kirkkoherra Risto Pentikäinen sanoi iloitsevansa tällaisesta eri työalojen ihmisten yhteisestä juhlasta. Samoin hän kertoi tyytyväisyytensä siitä, miten uudet pappimme Unto ja Suvi Iso-Herttua olivat esillä edellisellä viikolla paikallislehdessä. Evankeliumin onkin oltava esillä. Sillä ei lyödä, mutta sen puolesta liputetaan niin että näkyy! Evankeliumin liikkeellä olemisen tuntu näkyi myös seurakunnan lahjassa: työntekijät saivat lahjaksi Lähetysseuran 150-vuotisjuhlakirjat.

Toivo Remes tervehti päivänsankareita runoilla. Susanna kuuli runon 110:stä lapsensormesta ja jokapäiväisen leivän ihmeestä. Margit sai muisteltavaksi Kaarisillan ajatukset. Unto muistelee Pyhän muiston ajatuksia siunaavasta kädestä. Petri Järveläisen sanoilla Toivo muistutti myös, että etenkin seurakunnassa anteeksiantamuksen on lähdettävä ylhäältä alas, sen on suljettava kaikki hoitoonsa.

Työkaverit olivat juhlan päätteeksi yhdessä laulamassa ja kukittamassa päivänsankareita.

Maija Huttunen toi omat nuoren seurakunnan terveisensä laulamalla. Laulun sanoissa kerrottiin, miten pingottaminen ja kireys ovat meissä niin helposti esillä. Seurakunnassa pitäisi kuitenkin kaikessa kuulua kutsu Jumalan lasten vapauteen.

Päätössanat lausui lääninrovasti Jukka Koivusalo - lyhyesti ja siunaavasti.

"Herraa hyvää kiittäkää..."