Jumalanpalvelusralli 3.10.2009

Juttu aloitettiin koko sadan hengen porukalla yhdessä kirkossa. Risto johdatteli meidät juurille. Jeesuskin oli "tapansa mukaan sapattina synagoogassa". Ensimmäiset kristityt taas tunnettiin siitä, että he "olivat yhdessä murtamassa leipää" siis viettämässä Herran pyhää ehtoollista. Siinä ovat meidänkin jumalanpalveluksemme kaksi keskeisintä juurta: ollaan koolla sanan ja ehtoollisen ympärillä.

Jo heti alussa tutustuttiin myös joihinkin kristillisiin symboleihin. Riston solmiosta löydettiin tällainen - siis Luther ruusuke.

Sitten jakauduttiin kolmeen eri ryhmään. Suvi ja Jaana vetivät kirkossa kiertelevää ryhmää. Tutustuimme ainakin kirkkovuoteen ja liturgisiin väreihin.

Adventistahan se alkaa se kirkkovuosi. Siis siitä hoosiannasta ja "muurarirabin" ratsastuksesta. Pian pysähdyttiinkin sitten enkeleitten kedolle ja seimen vierelle. Jouluajan tärkeyden kirkkovuodessa jokainen ymmärtää.

Sitten kerrottiin, että varsin pian joulun jälkeen alttari saa värikseen violetin. Violetti on katumuksen ja odotuksen väri. Paastonaika tahtoo valmistaa meitä viettämään pääsiäistä. Kristuksen kärsimys ja kuolema ovat silloin esillä. Alttariliinan keskellä oleva orjantappurakruunukin muistuttaa hiljaisen viikon tapahtumista.

Mustakin on yksi liturgisista väreistä. Ei paljon tarvitse arvuutella, mihin päivään se liittyisi ja mitä se kertoo. Musta on murheen, katoavaisuuden ja kuoleman väri. Kirkoissa sitä käytetään vain pitkänäperjantaina (siis Jeesuksen ristinkuoleman päivänä) ja sitä seuraavana lankalauantaina, jolloin Jeesus siis oli haudassa. Pitkäperjantaina urut vaikenevat ja kynttilät ovat sammutettuina kirkossa.

Kirkon kuorissa ja ison alttaritaulumme äärellä aavistelee pääsiäisen sanomaa. Se on sekä ristin että ylösnousemuksen juhla. Pääsiäisen sanoma on kristillisen uskomme ydin.

Valkoinen on ilon, kiitoksen ja puhtauden väri, jotenkin pelastuksen väri. Pääsiäisaamuna musta on muuttunut valkeaksi. Alttariliinan keskellä oleva loistava risti kertoo ristilllä saadusta voitosta ja ylösnousemuksesta.

Punainen väri on kirkoissa esillä esimerkiksi helluntaina, Pyhän Hengen vuodattamisen päivänä. Se on samalla seurakunnan syntymäpäivä. Kirjaliinan kuviot näyttävät liekeiltä - tai sitten kyyhkysiltä. Molemmat ovat Pyhän Hengen symboleita. Punainen on myös rakkauden ja uskosta todistamisen väri.

Kesäaikaa (oikeastaan aikaa aina marraskuun lopuille saakka) sanotaan kirkkovuoden arkipuoliskoksi. Silloin ei siis vietetä erityisiä suurempia kristillisiä juhlapyhiä. Nytkin se aika on menossa. Sen liturginen väri on vihreä, joka on siis arjen, kasvun ja toivon väri. Papin stolan kuvassa oleva koriste, viljantähkä, sopii hyvin näihin teemoihin.

Kirkossa olevaan lähetyskynttelikköön syttyi miltei sata kynttilää. Palava kynttilä on aina alttarilla ja kastepöydässä. Se on kuva rukouksesta. Se antaa valon. Mutta samalla se on jotakin herkkää, sellaista, jota on hoidettava ja varjeltava.

Lopuksi vielä pysähdyttiin kastemaljan luona olevalla keitaalla. Kirkossa oleva kastemalja muistuttaa meitä kaikkia siitä yksinkertaisesta perusasiasta, että kasteessa meistä on tullut kristittyjä, jäseniä seurakuntaperheeseen.

Miritan ja Susannan opetuksessa saimme olla seurakuntatalolla monitoimisalissa.

Heti ovella meille tyrkättiin kouraan virsikirja. Ja muistutettiin, että sitä kyllä tarvitaan aina jumalanpalveluksessa. Ilman sitä on kuin olisi mennyt työmaalle ilman työkaluja! Oman jumalanpalveluksemme messu löytyi sieltä helposti - sehän on se "toinen sävelmäsarja".

Paljon hyödyllistä sieltä löytyikin. Sekin opittiin, että rippi ei ole yhtä kun synnintunnustus. Rippiin nimittäin kuuluu sekä synnintunnustus että synninpäästö. Hyvä näin. Olisi aika ankeaa, jos olisi vain anteeksipyytäminen ilman anteeksisaamista!

Susanna jakoi messujen harjoitteluun myös säestyssoittimia. Joiltakin soittaminen sujuikin tosi helposti...

Yhteisessä ruokailussa meitä puhuteltiin "juhlavieraiksi". Ennen ruokaa Risto kertoi meille ehtoolliseen liittyneitä asioita varhaisten kristittyjen elämästä. Monelle mutkalle Riston pitikin vääntyä yrittäessään tätä kuvailla!

Risto puhui "ateriayhteydestä" ja "pöytäpalvelusta". Hyvin meitä pöytiin saakka palveltiinkin. Tässä tulee pizzoja Miritalta.

Ja tässä Susanna palvelee. Ja Aila. Ja ...

Ja Maija.

Oman opetustuokionsa Maija piti Pappilassa. Kuistilta on taas uusi ryhmä pääsemässä sisälle.

Siellä kuunneltiin, kun Maija johdatteli meitä oman osuuteensa aiheisiin. Syvennyttiin siis siihen, että keskeinen osa jumalapalvelusta on Raamatun lukukappaleiden lukeminen ja kaikkien yhteisten asioiden muistaminen yhteisessä esirukouksessa.

Ristin luona on enkeleitä. Seurakunnan keskellä on Raamattu. Jokaisen alttarin äärellä on hyvä hiljentyä.

Jokainen sai tehdä oman esirukouksensa omista tärkeistä ja kukaties vaikeistakin asioistaan. Yhteisessä hartaudessa ne kaikki tulivat luetuiksi, tämäkin.

Jumala kuulee kaikki rukoukset. Ja kotikirkon tuttu alttarikuva muistuttaa siitä, että Vapahtajan syli on avoinna. Siihen kaikki saavat tulla. Jotakin tällaista meille tänä päivänä opetettiin. Niin minä ainakin ymmärsin. Terveisin mukana ollut kuvailija Eero Svärd.